About

Suomalainen nainen Italiassa, italialainen poikaystävä, eikä minkäänlaisia suunnitelmia kotiinpaluusta. Kuulostaa tyypilliseltä?

Mutta ei. Minun tarinani ei ole se perinteinen “tyttö tapaa pojan ja muuttaa tämän perässä Italian aurinkoon”.

Ensinnäkin Italiassa ei paista aina aurinko(!). Toiseksi, olen asunut ympäri Eurooppaa ja Aasiaa myöhäis-teinivuosistani lähtien, kunnes kolme vuotta sitten muutin Roomaan. Ensin rakastuin Ikuisen Kaupungin kauneuteen, sitten viiniin ja ruokaan, ja viimeisenä rakastuin mieheeni. Ja kolmanneksi minä olen se joka haluaa jäädä Roomaan asumaan, kun taas poikaystäväni halajaa “helpompaan” kulttuuriin asumaan.

Italiassa asumisen taito on paljon kärsivällisyydestä kiinni, ja se on hetkessä elämistä. Pienestä ei saa säikähtää, ja itseään on osattava puolustaa. Siihen päälle vielä rakkaus kahvia, viiniä ja mukulakiviä kohtaan, niin “la dolce vita” on läsnä.

Tämän blogin kirjoittaminen sai alkunsa yhden yksinkertaisen asian vuoksi: Suomen kielen kirjoittaminen on hankalaa! Jo ensimmäinen artikkeli osoittautui vaikeaksi kirjoittaa, ja monille sanoille, kuten peninsula, unlimited ja monitored, ei löytynyt Tuijan päästä suomenkielistä vastiketta, vaan piti ottaa Google apuun. Joten antakaa anteeksi virheeni, näin siinä käy kun asuu liian kauan ulkomailla!